- Charles Bukowski
Pääsiäisen jälkeisen synkistelyn jälkeen on päästy taas normaaleihin tunnelmiin. Kyllä tämä tästä etenee - vaikka pienin askelin. Jotkut askeleet vievät taakse mutta sitten taas otetaan pari askelta eteen. Tämä projekti vaatii pitkää pinnaa, joka valitettavasti on ominaisuus, jota en tunnista itsessäni. Jos en sitten olekaan syntymäpitkäpinnainen niin kyllä sitäkin voi kehittää.
Vappua, syntymäpäivää ja äitienpäivää on vietetty mutta Cambridgen viitoittamalla tiellä. Tavoite on, että seuraavan kerran herkutellaan juhannuksena. Toisaalta tuo antaa juuri väärän kuvan. Tässähän herkutellaan harva se päivä. Toukokuun alun herkuista voisi mainita mm savumuikut ja savusiian. Grillaukseenkin on löydetty Cambridge-myönteisiä vaihtoehtoja ja tämä onkin erittäin tärkeää meille.
Kesä on ollut perinteisesti se grillaussesonki ja joinakin iltoina mökin pihalla on pöhistellyt kaksi grilliä täynnä tavaraa siitä huolimatta oliko pöydässä kaksi, neljä vai kuusi syöjää. Useimmiten kaksi. Ulkopuolinen voisi kuvitella, että olemme eläneet sota- ja pula-ajan koska ruokaa hamstrataan sillä kiihkeydellä, että sen luulisi sillä sekunnilla loppuvan kaupoista. Kilo kanan siipiä, neljä släbiä ribbsejä, halloumia. Ai niin, olihan siellä muutama grillattu tomaattikin ja kesäkurpitsaa noin niinkuin näön vuoksi. "Syödään nyt kuitenkin nämä lihat kun ne on parhaimmillaan vasta grillattuina..." Kanan siivet ja ribbsit ovat niitä herkkuja, joista kesä on tehty. Tämä kesä ei ole poikkeus mutta porukkaa pitää olla tarpeeksi niitä syömässä. Tämän päätimme jo aloituspalaverissa: Cambridge-painonhallintaohjelmassa oleminen ei vie meiltä mitään pois - paitsi kiloja ja senttejä - annoksia pitää toki reivata.
Kanan grillaaminen on ollut perinteisesti haastavaa ja kukonpoikaa lukuunottamatta - epäkiinnostavaa - kun grillin ritilä notkuu rasvaisempia herkkuja. Seuraava resepti on aivan mielettömän hyvä vaikka itse sanonkin. Marinadissa ei ollenkaan öljyä, paras sitruunainen tulos onnistuu ohuilla broilerin leikkeillä. Äitienpäivänä grillailtiin Viskilän tilan kukonpoikaa tällä samalla reseptillä. Sitruunainen marinadi ei tullut samalla tavalla esiin mutta pojat, olipas kukonpoika aivan mahtavan maukasta!
Kanaa Elizabeth Karmelin tapaan (Chicken paillards)
4 luutonta ja nahatonta broilerin rintafileen puolikasta, ohutta rintaleikettä
oliiviöljyä
2-4 isoa valkosipulin kynttä, silputtuna
2 sitruunaa, kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 tl hienoa merisuolaa (Maldon)
1⁄4 tl vettä
2 tl kuivattua oreganoa
1⁄2 tl jauhettua mustapippuria myllystä
Yhdistä silputtu valkosipuli, kahden sitruunan raastettu kuori, suola ja vesi morttelissa ja hierrä seos tahnamaiseksi, lisää oregano ja mustapippuri ja hierrä seosta uudestaan.
Pyyhi fileet kevyesti öljyllä ja pistele fileet haarukalla. Hiero maustetahna fileiden molemmille puolille tasaisesti. Grillaa suoralla metodilla keskilämmöllä ja käännä fileet grillauksen keskivaiheilla. Grillaa kypsiksi.
Ota kypsät fileet grillistä lautaselle ja valuta sitruunamehu kuumien fileiden päälle ja anna vetäytyä foliossa n 5 min.
Kukonpojan tai broilerin kanssa maistuvat mm erilaiset sienet, joita kaupat ovat pullollaan tätä nykyä kuten portobello, osterivinokas, herkkusieni ja siitake. Näitä olemme grillailleet vartaassa kevyellä balsamiviinietikkakastikkeella siveltynä. Toiseksi kestosuosikiksi ovat muodostuneet fenkolit. Tällä kertaa viipaleet kiehautettiin pari minuuttia, jolloin grillausaika oli lyhyempi.
Ruuan ohella ohjelmaan on ujutettu myös pikkuhiljaa jalkojen liikuttamista vuorotellen eli kävelyä ja muuta hyötyliikuntaa. Se lisää mukavasti jaksamista päivään ja oheistuotteena voi ihailla vaikka näinkin komean auringonlaskun:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti